Bondi kissaperheessä

Kun koira saapuu kissaperheeseen

 

Kun Lea soitti ja pyysi minua kirjoittamaan miten meillä on sujunut koiran tulo kissatalouteen, jouduin pitkään miettimään miten tarinani aloittaisin. En koe, että meillä olisi ollut pahoja ongelmia, mutta ei se ihan helppoakaan ole aina ollut. Koko ajan olen tiedostanut, ettei tämä mene niin kuin saduissa.

Idyllisintähän olisi, että koiran astuessa sisään uuteen kotiinsa, tulisi kissa ovelle tervehtimään. Kissa kehräisi ja puskisi koiraa, joka nuolisi kissat korvat (tms) ja sen jälkeen ne käpertyisivät sulassa sovussa yhdessä nukkumaan… Pelottavin ajatus tietenkin on, että koira raivoissaan hyökkäisi suoraan kissan päälle ja kissa vähintäänkin kynsisi koiran silmät, ellei koira sitten ehtisi ennen… Kaikenlaisia tarinoitahan sitä liikkuu, tiedä sitten onko ne totta vai ei, mitään riskiä ei kannata ottaa. Kaikki koirat ovat meillä ensin kiinni taluttimessa, ennen kun nähdään miten se reagoi kissoihin ja kissat siihen.

Tärkein lähtökohta mielestäni minulla oli se, että sen kuuden vuoden aikana, kun minulla oli vain kissoja, meillä kävi aina kun mahdollista koiria kylässä. Tervetulleita oli koirat, jotka oli tottuneet kissoihin tai olivat rauhallisia kissojen seurassa. Koko ajan mielessä oli, että jos minulle joskus vielä tulee koira, niin se ei ole kissoille ensimmäinen kohtaaminen koirien kanssa. Kissani olivat siis nähneet useita eri koiria, mutta niillä ei ollut huonoja kokemuksia koirista. Koiran ottaminen ja sen totuttaminen kissoihin on huomattavasti helpompaa, kun suunnilleen tietää kuinka kissa saattaa reagoida. Kaikista kylässä käyneistä koirista oppii pian näkemään onko niillä mitään toivoakaan oppia olemaan kissojen kanssa sovussa. Jotkut ovat hyökkäämässä välittömästi aggressiivisesti. Tällaisen koiran kanssa tulee todennäköisesti menemään todella kauan, jos se tulee koskaan oppimaankaan. Opetusvaiheessa on hyvin suuria riskejä, enkä voi suositella kenellekään kokeilemista. Jotkut koirat ovat innokkaan kiinnostuneita ja uteliaita. Tällaisessa tapauksessa auttaa, jos kissa on rauhallinen.

Paras reagointi olisi varmaankin välinpitämättömyys ja varovaisuus. Meille tullessaan Bondi oli välinpitämätön kissoja kohtaan. Ehdin jo ajattelemaan, että huh, menipäs helposti. Bondilla oli takanaan rankka matka. Se oli todennäköisesti huutanut koneessa niin, ettei sillä lähtenyt ääntäkään ensimmäiseen viikkoon. Kello oli 03.35, kun kone laskeutui, joten menimme kotiin ja suihkun kautta nukkumaan. Bondi nukkui lähes koko ajan neljä ensimmäistä päivää, joka antoi kissoille aikaa tottua ajatukseen, että tämä koira ei tullutkaan pelkästään kylään.

 

 

Bondin arviotu ikä oli noin viisi kuukautta. Todennäköisesti se on podenco-mix, eli se saattoi olla myös metsästysviettinen. Mitään tietoa minulla ei ollut siitä, miten se tulisi kissoihin suhtautumaan. Tarhalle tulleista koirista on joskus tietoa, että ne tulevat kissojen kanssa toimeen, jos ne ovat suoraan omistajaltaan tarhalle tulleita. Tähän suhtautuisin myös hieman varauksella, koska jokainen eläin on erilainen persoona ja joillain yksilöillä kemiat pelaa ja joillain taasen ei yhtään. Joskus olen koiran esittelyvideolla nähnyt, kun se on jonkun sylissä ja se viedään kissan lähelle. Kun koira on täysin hämmentynyt tilanteesta, ei todellista reaktiota voi tietää. Voihan se olla, ettei kadulla elänyt koira ole juurikaan ollut sylissäkään.

Pikku hiljaa Bondin levättyä se alkoi kiinnostumaan enemmän kissojen puuhista. Kissojen iltaralli sai sen villiintymään täysin. Se juoksi perässä ja jos se sai kissan kiinni, se kaatoi kissan maahan. Sen jälkeen se yritti leikkiä kissalla. Pyöritteli sitä pitkin lattioita ja otti koko pään suuhunsa. Ihmettelen, ettei yksikään kissoistani koskaan todella hermostunut siihen.

Pelkäsin koiran silmien puolesta, jos kissa olisi oikeasti halunnut satuttaa, se olisi pystynyt. Puutuin ja puutun tilanteeseen yhä, jos näen Bondin kissalla leikkivän. Kiellän ja kutsun sen pois kissan luota ja sitten saa namin. Kouluttamisessa haluan käyttää positiivista vahvistamista. Tässä on joutunut miettimään ”VictoriaStillwelliläistä” lähestymistapaa. Onneksi kissat ovat myös persoja herkuille. Meillä iltaisin istutaan ringissä ja kaikki saavat vuorotellen herkkupalojaan. Kaikki joutuvat odottamaan omaa vuoroaan kauniisti. Näin kaikki ovat oppineet, että mukavia asioita tapahtuu, kun ollaan kauniisti. Olen myös pitänyt huolta siitä, ettei kenenkään tarvitse olla mustasukkainen. Hellittelyhetkiä vietetään kaikki yhdessä.

Bondi ei ole koskaan myöskään vahtinut ruokiaan, tai luitaan. Kissat saa rauhassa käydä vaikka haistelemassa sen herkkuja. Bondi vain kääntää päänsä pois. Jogurttikipot nuollaan yhdessä sulassa sovussa. Ajan kanssa tämä kissoilla leikkiminen on vähentynyt, joskaan ei kokonaan ole loppunut. Onneksi kissoillani on pitkä pinna. Kai nekin ymmärtävät, ettei koira halua niitä tarkoituksella vahingoittaa.

Tämän tarinan tarkoitus on herättää ajatuksia. Ei peloitella eikä maalata ruusuista kuvaa yhteiselämästä kissojen ja koirien taloudessa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, tuleeko koira toimeen juuri sinun kissasi kanssa, vai onko yhteiselo täydellistä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Alkuhetkiin kannattaa varata aikaa, kärsivällisyyttä, teräksisiä hermoja ja suunnitelmallisuutta. Jos teillä/sinulla on kissa/kissoja, kokeile ensin rauhallisen, kissoihin tottuneen koiran kanssa miten ne reagoivat.

Terveisin Nora