Lihaisat luut

LIHAISAT LUUT

 

Lihaisia luita löytyy myöskin tätä nykyä markkinoilta todella laajasti. Broilerin siivet, kaulat, selkärangat, ruhot, kalkkunan kaulat, siivet, ruhot, possun rinta- kylkirustot, rintaluut, selkäranka, naudan rustot ja luut, lampaan, poron, hirven ja hevosen luut… vaihtoehtoja on paljon ja lihaluita(kin) kannattaa syöttää monipuolisesti eri eläimistä (jos ne vaan
sopivat koiralle).

Suosittelen syöttämään mahdollisimman lihaisia luita; lihasta puhtaaksi putsatut luut kuten poron-, hirven- ja hevosenluut usein ne ovat, eivät ole riittäviä oikeaksi ateriaksi, eli jos syötät niitä ruokana, lihalisäys on tarpeen. Eri asia on sitten ajanvieteluut jotka eivät ole varsinaisesti ruokaa vaan kivaa tekemistä. Kaikkein lihaisimpia luita lienevät broilerin ja kalkkunan luut sekä possun rustot/luut. Myös sulavuudeltaan edellä mainitut ovat yleensä parhaimmasta päästä, kun taas riista ja hevonen ovat sieltä ”kovimmasta” päästä ja kaikki koirat eivät pysty niitä sulattamaan, samoin vanhemmilla koirilla saattaa tulla hankaluuksia näiden kovempien luiden syömisessä ja sulatuksessa. Lihaluut sisältää kalsiumin lisäksi fosforia, magnesiumia, sinkkiä ja natriumia).

Aina pitää ottaa huomioon mahdolliset rajoittavat seikat kuten etteivät koiran hampaat enää pysty luiden pureskeluun, tai koira ei vaan sulata kokonaisia luita, joko ollenkaan tai suurempia määriä. Tämän takia onkin hienoa että lihaluita saa myös jauhettuna monesta eri eläimestä! Eli
kokonaan lihaluuton ruokavalio lienee aika harvinainen, eli etteikö koira voisi syödä edes jauhettuna niitä. Jos näin kuitenkin on, silloin pitää kalkki saada muulla tavoin; luonnollisin tapa on kananmunankuoret mutta myös purkkikalkki on yksi vaihtoehto.

On myös muistettava, että sama lihaluumäärä ei todellakaan sovi kaikille – kukaan ei voi sanoa kuinka paljon niitä juuri sinun koirallesi pitäisi antaa. Tämä selviää vain kokeilemalla (varovaisuus kunniaan!!) ja jos tuntuu, että kakka kovettuu liikaa esim. 50% lihaluumäärällä, sitten niitä annetaan vähemmän. Ei ole mitään syytä, miksi lihaluita pitäisi antaa
suuria määriä, jos ne eivät koiralle sovi. Muutenkaan ne eivät tietenkään ole
pakollisia, mutta ne ovat yleensä kovin mieluisaa tekemistä koirille, ne hoitavat hampaita sekä lihaisina versioina ovat oikein hyvä osa ruokavaliota. Jos siis koira voi syödä lihaluita, niitä kannattaa antaa, edes jonkin verran monipuolistamaan ruokavaliota. Monesti lihaluumääriä pitää tiputtaa koiran vanhetessa: pentu ja nuori koira syö helposti suurempia määriä lihaluita kun taas vanhat koirat ehkä vain n. 20% ruokavaliostaan.

HUOM! Kun ruokit koiraa lihaisilla luilla, muista aina tarkkailla ulosteen koostumusta. Liika luumäärä ilmenee hiekkamaisena, murenevana ulosteena – tällöin lukumäärää kannattaa vähentää. Uloste saa toki olla napakkaa, mutta jos se hajoaa heti ulos tullessaan, se ei ole toivottu tila etenkään pidempään kestävänä. Koiralle voi aiheutua pahoja terveysongelmia, jopa
hengenvaara (suolitukos) liiasta lihaluumäärästä. Eli tässä asiassa pitää olla tarkkana.

Luumäärään vaikuttaa myös liikunta; jos koira makoilee vain sohvalla eikä juuri liiku, ei luita kannata antaa paljoa. Liikunta edistää luumassan liikkumista suolessa ja tämä(kin) pitää ottaa
ruokinnassa huomioon. Esim. oikein vanhat koirat, jotka eivät enää jaksa liikkua reilusti, kannattaa ruokkia huomattavasti pienemmillä luumäärillä ja suosia mahdollisimman hyvin sulavia sekä valmiita jauhettuja lihaluuseoksia. Kannattaa mieluummin olla liian varovainen kuin ottaa turhia riskejä koiran hyvinvoinnin kustannuksella. Vaikka kuitu yleisesti ottaen jouduttaa ulostemassan kulkua ja sen sanotaan auttavan myös luumassan eteenpäin menossa, liian kovan ulosteen ilmetessä luumäärää pitää ehdottomasti pienentää eikä vaan lisätä kasvissoseen määrää!