Sairaudet

Tietoa koirien mahdollisista sairauksista

KOIRAT TARHALTA

Kaikki koirat on rokotettu parvovirusta, tarttuvaa maksatulehdusta, penikkatautia, leptospiroosia, kennelyskää ja rabiesta vastaan. Niille on annettu myös tehosterokotukset. Koirat on myös leikattu, mikrosirutettu, madotettu, ulkoloishäädetty ja niiltä on otettu verikoe leishmaniaa, ehrlichiaa sekä sydänmatoa ja babesiaa varten. (Testit eivät ole 100% varmoja).

Huomioithan, että punkki voi purra tai hietasääski pistää koiraa myös testin ottamisen jälkeen, aikana jonka koira vielä joutuu odottamaan tarhalla Suomeen pääsemistä. Yhdistys ei tarkoituksella tuo sairaita (mm. leishmania) koiria Suomeen. Kuitenkaan koirien kokonaisterveydentilasta ei voi mennä 100% varmuuteen. Monilla koirilla saattaa olla yskää, silmätulehdusta tai korvatulehdusta yms. hoitoa vaativaa Suomeen tullessa. Koirat tulevat tarhasta, jossa on paljon koiria, joten tarhalla liikkuu jatkuvasti mm. kennelyskää, joka saattaa kestää noin kuukauden.

Useimmiten tarhalla kauemmin olleet koirat ovat jo sairastaneet kennelyskän, mutta koira, joka ei ehdi olla kauaa tarhalla ennen Suomeen tuloa, todennäkoisesti yskii. Tätä yskää kannattaa seurata ja tarpeen vaatiessa käyttää koira lääkärissä, vaikka yleensä se kuitenkin paranee itsestään muutamassa viikossa. Yhdistys ei tuo tarhalta koiranpentuja, eikä tarhalta niitä edes varata Suomeen.

TIETOA SAIRAUKSISTA

Sydänmato

Sydänmato on Välimeren alueella yleinen koirilla esiintyvä hyttysten levittämä loistauti. Ilman hoitoa se on tappava, mutta onneksi se on helposti ennaltaehkäistävä. Suomessa tautia ei juuri esiinny, ainoastaan tuontikoirien yhteydessä. Espanjassa tartuntaa esiintyy alueittain runsaasti. Sydänmato on lähinnä sydämen oikeassa kammiossa ja keuhkoaortassa elävä loinen. Sen väli-isäntänä toimivat hyttyset, jotka imiessään verta koirasta siirtävät syljen mukana eläimen iholle loisen toukkia.

Sydänmadon aikuistumisaika on varsin pitkä. Koiran saamasta tartunnasta uuden sukupolven toukkiin kuluva aika on 6-7 kuukautta. Kuitenkin jo noin 1,5-4kk kuluttua tartunnasta voidaan aikuisia matoja havaita sydämestä. Aikuinen mato elää jopa 7 vuotta, ja täysikasvuinen sydänmato voi olla 30cm pitkä. Jos koirassa on vähän matoja, oireita ei juuri esiinny. Matojen lisääntyessä alkaa koiran yleiskunto kärsiä ja sillä alkaa esiintyä vakavia sydäntaudin oireita. Hoitamattomana näin pitkälle päässyt tauti saattaa päättyä kuolemaan.

– Tiivistelmä eläinlääkäri Susanna Kamun artikkelista Ole-lehdestä 2006

Sydänmatotartuntaan liittyy tyypillisesti sydämen oikean puoliskon laajeneminen ja seinämän paksuuntuminen sekä hengitystieoireet. Myös maksa voi vaurioitua kroonisen verenkiertohäiriön seurauksena. Sydänmatotartunta voi johtaa myös munuaisvikaan. Osa tartunnoista on oireettomia.

Sydänmatotartunnan diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen sekä sydänmatotoukkien osoittamiseen verinäytteestä. Sydänmatovasta-aineita voidaan osoittaa seerumiverinäytteestä. Kaikista tarhalta tulevista koirista otetaan sydänmatotesti.

Ehrlichia Canis

Ehrlichia Canis tarvitsee välittäjäksi ruskean koirapunkin, joka on alunperin kotoisin Afrikasta. Tämä punkki levittää sairauksia mm. Ehrlichia Canis -tartuntaa. Ehrlichioosin aiheuttajia ovat pienet sauvabakteerit, joita tunnetaan useita lajeja. Ehrlichioosin akuutissa vaiheessa vallitsevana oireena on yleensä korkea kuume, joka kestää 2-5 päivää, ja myös niveloireita voi esiintyä. Lisäksi tartunnan saanut koira on hyvin väsynyt, ruokahaluton ja saattaa oksennella ja ripuloida. Tauti voi muuttua hoitamattomana myös krooniseksi, jolloin anemia on merkittävin oire. Tautia voidaan hoitaa antibiooteilla. Tarhalta tulevilta koirilta otetaan verikoe ehrlichiaa varten.

Leishmania

Jos epäilet, että koirallasi on puhjennut leishmania, otathan ensin yhteyttä yhdistykseen!

Leishmania on hietasääsken levittämä, loisen aiheuttama tauti. Leishmaniaasi on loistaudeista kiusallisin. Se on kuitenkin osa arkipäivää Espanjassa. Tautia esiintyy maapallon kaikilla subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Espanjassa, Malagan alueella, tautia esiintyy jopa 35%:lla koirista. Hietasääski on kaikkien aktiivisin auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana. Suurin vaara saada tartunta on siis yönsä ulkona viettävillä koirilla. Kun loista kantava hietasääski alkaa imeä verta koirasta, se samalla tartuttaa koiran. Loinen alkaa vaeltaa koiran kehossa piiloutuen valkosoluihin lisääntyäkseen niissä ja leviten samalla uusiin valkosoluihin heikentäen koiran yleistä vastustuskykyä. Taudin itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Pitkään hoitamattomana tartunta voi aiheuttaa kroonisen yleisinfektion ja jopa kuoleman.

Ensimmäiset oireet ovat monesti muutokset ihossa; aluksi huulissa, silmien ympäristössä ja kirsun ympärillä voi esiintyä paukamaa tai korvanlehtiin voi tulla haavaumia, jotka eivät parannu.  Yksi oireista on karvojen lähteminen silmien ympäriltä, näyttää kuin koiralla olisi silmälasit. Myös pigmentin katoaminen silmien ympäriltä voi olla oire (mustat rajaukset silmissä muuttuvat vaaleiksi). Vähitellen iho alkaa hilseillä ja paksuuntua ja siihen muodostuu huonosti paranevia haavaumia. Sairauden edetessä ilmestyy erilaisia oireita: koira laihtuu, ajoittaista kuumeilua, imurauhaset laajentuvat, ripulia, eriasteista ontumista, käynti on jäykkää ja myös munuaisten vajaatoiminta on yksi oireista. Joskus koira voi olla myös täysin oireeton, vaikka vasta-aineet ovat korkealla.

Miten leishmaniaa hoidetaan?

Loista ei pystytä poistamaan koiran kehosta, joten keskitytään taudin etenemisen jarruttamiseen ja koiran vastustuskyvyn lisäämiseen. Jos tauti on oireeton tai lieväoireinen, yleensä riittää pysyvänä lääkityksenä Allopurinol 20 mg per/kg. Koiran ollessa oireeton pitkään, lääkityksessä voidaan pitää taukoa ajoittain eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti. Oireellisessa leishmaniassa aloitetaan yleensä hoito antamalla alussa Allopurinol-lääkityksen lisäksi 28 päivän Milteforan-kuuri. Milteforan ei pysty hoitamaan taudin jo aiheuttamia vaurioita kehossa mutta pysäyttää taudin kehityksen. Yleensä yksi hoitokerta riittää, mutta joskus voi olla syytä antaa uusi hoitokuuri riippuen koiran voinnista. Veriarvoja (mm. munuaiset ja maksa) on syytä kontrolloida säännöllisin väliajoin. Kaikki tukihoito on myös tärkeää eli hyvä ruokinta ja lisävitamiineja tarpeen vaatiessa.

Varhainen diagnoosi on tarpeen, jotta loisen lisääntymiselle voidaan asettaa mahdollisimman tehokkaat jarrut. Jarruttaminen on tarpeen, koska leishmaniaasin aiheuttamat vauriot ovat pysyviä eli tauti ei ole parannettavissa lääkityksellä. Lääkitys jarruttaa tai hidastaa taudin kulkua. Tauti voidaan määrittää vasta-ainetestillä. Ongelmana on, että tämä testi ei ole täysin luotettava. Proteiinien määrittämisellä verestä (proteinogrammalla) saadaan jo tarkempia tietoja. Paras tapa mahdollisen taudin toteamiseen on luuydinbiopsia. Tämä on kuitenkin liian suuri toimenpide, jotta sitä voitaisiin suorittaa rutiininomaisesti esim. Espanjasta Suomeen lähteville tuontikoirille. Luuydinbiopsia on kivulias toimenpide, jota ei suositella muuten kuin jos on aihetta epäillä tautia. Kaikilta tuomiltamme koirilta otetaan leishmaniasta vasta-ainetesti.

 On myös muistettava, että taudilla on varsin pitkä itämisaika. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koira saa tartunnan esim. tänään, vasta-aineita ei välttämättä löydy verestä moneen vuoteen. Tauti tarttuu pääasiallisesti hietasääsken välityksellä. Suoraan koirasta koiraan tai koirasta ihmiseen tarttuminen voi olla mahdollista tutkimusten mukaan suuressa verikontaktissa kuten verensiirrossa. 

 

10.7.2014 Eviran mukaan Suomessa on ollut yksittäinen tapaus, jossa epäillään koiran tartuttaneen leishmanian toiseen koiraan verikontaktissa. Kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus vaan yksittäinen tapaus, jollaista ei tiettävästi ole havaittu koskaan sellaisissa maissa, joissa leishmaniaa yleisesti esiintyy. Leishmania ei ole löytökoirien tauti, vaan hietasääski voi pistää mitä koiraa tahansa ja myös ihminen voi saada tartunnan hietasääsken pistosta  matkustaessa maissa, joissa sitä esiintyy.

LUE BOBON LEISHMANIATARINA

Babecia canis

Babesia on mikroskooppisen pieni veriloinen joka aiheuttaa sairauksia monissa eläimissä. Tämän ryhmän alkueläin organismit leviävät koirasta koiraan punkkien välityksellä, Babesia voi levitä myös infektoineen veren siirrossa. Babesiaa levittävät ruskeat koirapunkit. Babesiaa on kahta eri tyyppiä B.canis (iso babesia) ja B.gibsoni (pieni babesia), koirilla babesia aiheuttaa nopeaa tuhoa veressä nk. akuutin hemolyyttisen anemian.

Parasiitit elävät infektoituneen lemmikin punaisissa verisoluissa. Ennen B gibsoni tavattiin Aasiassa, Afrikassa ja Keski- Idässä, mutta vuodesta 1979 ne ovat levinneet jopa suureen osaan Yhdysvaltojakin. Oireettomat infektoituneet sekä tautia kantavat koirat ovat yleisiä. B.canista tunnetaan kolmea eri alatyyppiä jotka eroavat viruksen voimakkuuden mukaan, missä viirus on löydetty ja mikä punkkilaji sitä kantaa. Useimmilla koirilla, jotka babesiaa kantavat ei ilmene mitään oireita. Kuitenkin, etenkin nuoret koirat saattavat tulla erittäin sairaaksi. Nämä sairastuneet koirat ovat erittäin kalpeita, aneemisia ja veri alkaa saostua (tukkeutua). Koirat saattavat parantua taudista itsekseen ja sairastua taas uudelleen stressin tai kovan rasituksen seurauksena.

Kun koira joutuu sellaisen punkin puremaksi joka on aikaisemmmin ollut infektoituneessa koirassa, sairaus siirtyy. On todettu myös muutamissa tapauksissa taudin siirtyneen tiineestä kantavasta emosta syntymättömiin pentuihin sekä on myös tapausia joissa koira on saanut tartunnan infektoituneen koiran puremasta.

Kuinka babesia diagnosoidaan?

Babesiaa on kolmea eri tauti muotoa, esiakuutti, akuutti sekä krooninen muoto. Kehittymis- tai esiakuutissa vaiheessanuorella koiralla ilmenee ruokahaluttomuutta, yleistä haluttomuutta ja heikkoutta. Ikenet ovat erittäin kalpeat ja koiralla on kuumetta. Usein miten tällaiset koirat ovat äskettäin kokeneet myös jonkinlaisen muun stressitekijän esim. muu sairaus, erittäin kova rasitus tai leikkaus. koiralla on tällöin usein myös vakava anemia. Koirassa voi havaita myös keltaisuutta (iholla tai silmän valkuaisissa) mikä on aiheutunut suuresta määrästä veribigmenteistä, hajonneista punasoluista. Keltaisuus johtuu siitä että maksa ei pysty käsittelemään hajonneita punasoluja ja bilirubiinin määrä veressä nousee. Paras testi Babesian diagnisointiin on PCR-testi (polymerase chain reaction test).

Akuutissa vaiheessa tautia samat oireet ilmenevät mutta ne ovat heikompia. Kroonisessa vaiheessa koiralla on jo melko heikossa kunnossa ja erittäin väsynyt. Koiralla voidaan todeta myös lievää anemiaa. Testit eivät tässä vaiheessa loista havaitse. verestä voidaan havaita suuri määrä kypsymättömiä punasoluja, koska elimistö lähettää ne verenkiertoon ennenaikaisesti korvatakseen sairaudessa tuhoutuneita punasoluja (regeneratiivinen anemia). Koiralla on myös laajentunut perna, jonka lääkäri saattaa havaita. tässä taudin vaiheessa keltaisuutta esiintyy harvoin. Usein miten omistaja on vain kiinnittänyt huomiota että koiralta puuttuu se puhti joka sillä yleensä on ollut. Nämä koirat ovat yleensä laihoja ja kuume on alhaista tai se on vain ajoittaista. Munuaisten ja maksan toiminto on heikkoa. Laboratoriokokeissa voidaan regeneratiivisen anemian lisäksi havaita kohonneita bilirubiini arvoja veressä sekä virtsassa. Joskus mitattessa maksan toimintoja kuvaavia entsyymejä (AP, ALT ja LDH) ja munuaisen toimintoja kuvaavia testejä (BUN, Creatine) voidaan havaita vahinkoja näissä elimissä. valitettavasti tämä sairaus usein väärin diagnisoidaan autoimmuuniksi hematolyyttiseksi anemiaksi koska testit tämän sairauden osittamiseksi näyttävät Babesioosissa positiivista.

Pysyviä vaurioita tulee maksaan ja munuaisiin kroonisessa vaiheessa. Kaikki erilliset oireet vaativat oman hoitonsa. Nykyään babeciaan on olemassa injektiona annettava hoito, jolla tauti pitäisi poistua pysyvästi .Babecia canis on kuitenkin Espanjassa huomattavasti harvinaisempi sairaus, kun muut yllä olevat.

JOS KOIRALLA ILMAANTUU SUOMESSA JOITAIN YLLÄ MAINITTUJEN TAUTIEN OIREISTA, SE PITÄÄ EHDOTTOMASTI VIEDÄ LÄÄKÄRIIN JA PYYTÄÄ LÄÄKÄRIÄ OTTAMAAN TESTIT UUDELLEEN. TESTITULOKSET EIVÄT OLE 100-PROSENTTISEN VARMOJA, KOSKA TAUDEILLA ON PITKÄ ITÄMISAIKA. MITÄ AIEMMIN HOIDOT SAADAAN ALOITETTUA SITÄ PAREMMIN ETENEMINEN SAADAAN PYSÄYTETTYÄ.