Leishmanioosi – Bobon tarina

Kiinni hyvässä elämässä – leishmanioosista huolimatta

Kirj.: Maria Pohjola ja Marianna Alanen

Salakavala ja kammoksuttu leishmanioosi voi uinua uudessa perheenjäsenessäsi kaikista varotoimista ja testeistä huolimatta, jos käy huono tuuri. Taudin kulkua pystyy kuitenkin hidastamaan tehokkaasti eikä hätä ole tämän näköinen. Sen tietävät Maria ja hänen koiransa Bobo.

Leishmanioosi (puhutaan myös leishmaniaasista tai pelkästä leishmaniasta) on pelätty, Leishmania-sukuun kuuluvien yksisoluisten alkueliöiden aiheuttama vakava, trooppisille ja sub-trooppisille alueille tyypillinen tauti. Sitä esiintyy esimerkiksi Välimeren alueella, jossa Espanjankin sijaitsee. Leishmania-loisiot kulkeutuvat koiraan hietasääsken piston välityksellä ja aiheuttavat ennemmin tai myöhemmin, joskus jopa vuosien kuluttua, taudille tyypillisiä oireita. Näitä ovat iho-oireet, kuten ruvet, haavaumat, karvanlähtö, ihotulehdus ja hilseily, joilla sairaus yleensä alkaa, ja sisäelinoireet. Näitä voivat olla esimerkiksi turvonneet rauhaset, nenäverenvuoto sekä munuaisvauriot.

Leishmanioosi johtaa hoitamattomana kuolemaan, mutta ajoissa aloitetusta hoidosta on hyviä kokemuksia. Koirat voivat elää normaalia elämää sairauden kanssa. Lääkitystä joudutaan antamaan useimmiten koiran loppuelämän ajan.

Leishmanian ei uskota tarttuvan koirasta toiseen tai koirasta ihmiseen. Myöskään muiden hyönteisten tai eliöiden ei tiedetä toimivan leishmania-loisioiden väli-isäntinä. Tutkimuksia aiheesta on käynnissä.

Leishmanioosi todetaan verikokeilla, mutta ne eivät ole sataprosenttiset, koska vasta-aineet näkyvät veressä viiveellä. Jos hietasääski on pistänyt koiraa tänään, voi mennä viikkoja ennen kuin verikokeet näyttävät positiivista.

Järvenpääläisen Marian pari vuotta sitten Espanjasta Suomeen saapunut koirapoika, Bobo, leikkii ja touhuaa nyt (heinäkuussa 2010) kuin mikä tahansa terveyden perikuva. Se pursuaa elämäniloa, karva kiiltää, iho on pehmeä ja silmät kirkkaat. Upea alku uudessa kodissa sai kuitenkin dramaattisen käänteen, kun Bobolle puhkesi leishmanioosi.

– Koirani Bobo saapui suomeen joulukuussa 2008 terveenä ja tarmokkaana, mutta noin 10 kuukautta myöhemmin sille puhkesi leismanioosi. Vaikka koiraa varatessani olin tutustunut mahdollisiin tauteihin, ei mielessäni enää koiran saapumisen jälkeen käynytkään leishmania, mutta olisi pitänyt, Maria kertoo. Bobon korvissa oli jo Suomeen tullessa pienet ruvet, mutta ne hävisivät omia aikojaan. En ole varma liittyivätkö ne taudinkuvaan, mutta todennäköisesti kuitenkin liittyivät, hän pohtii.

Bobo

Kuva1: Bobon korvissa näkyvät pikkuiset punaiset ruvet. Silmien ympärillä on tuskin havaittavaa karvanlähtöä. Kirsun karvapeite ja väri näyttävät vielä normaaleilta

 

 

 

 

Bobon ensimmäiset varsinaiset oireet alkoivat heinäkuun 2009 paikkeilla eli tätä kirjoitettaessa tasan vuosi sitten. Silmien ympäriltä alkoi ensin lähteä karvaa. Nenän ja suun ympäristön iho muuttui rupiseksi.

– Bobo mennä viipotti nenä kokoajan jossain kolossa, koska olimme koko kesän mökillä. Siispä ajattelin aluksi, että paukamat olivat vain kiukkuisten muurahaisten aikaansaannoksia. Kun oireet pahenivat, lähdimme lääkärin puheille kotona Järvenpäässä. Se oli jo elokuuta, Maria muistelee.

Bobo

 

Kuva2: Silmien ympärystän iho on muuttumassa muhkuraiseksi.

 

 

 

 

Bobo

 

Kuva3: Kuonossa ja silmien ympärillä on jo nähtävissä selviä paukamia ja paksuuntumia. Karva on lähtenyt silmäkulmasta ja alaluomelta.

 

 

 

Suomessa eläinlääkärit eivät ole juuri perillä leishmanioosista, joten ensimmäinen lääkärikäynti tuotti väärän diagnoosin, Maria harmittelee.

– Lääkäri sanoi heti koiran nähdessään, että sillähän on kapi. Kapina sitä sitten hoidettiin kolmen viikon ajan. Espanjankatukoirien Lea soitteli ihan muissa asioissa ja puheeksi tulivat Bobon oireet. Lea tiesi heti, että kyseessä on leishmania ja sitten jo soitinkin eläinlääkäriasemalle Helsinkiin. Tässä vaiheessa Bobon silmänympärykset oli karvattomat, nenän alta oli hävinnyt musta väri ja korvien päät olivat alkaneet paksuuntua.

Syyskuun puolenvälin aikoihin Marialla ja Bobolla oli ensimmäinen tapaaminen eläinlääkärin kanssa. Bobolta otettiin leishmania-pikatesti, joka oli positiivinen. Bobolla myös todettiin voimakas ihotulehdus, johon aloitettiin antibioottikuuri. Tulehduksesta johtuen Bobon oireet saattoivat olla pahemmat kuin mitä ne muuten olisivat olleet. Leishmanioosia alettiin lääkitä Milteforan-lääkkeellä, ruokaan sekoitettavalla nesteellä, jonka on tarkoitus hallita leishmanioosin oireita. Milteforania kätetään vain lyhyenä kuurina, yleensä noin kuukauden ajan varmaankin tapauksesta riippuen. Milteforan on kallista (n. 125 €), mutta tehokasta. Muut hoidossa käytettävät lääkkeet ovat todella edullisia.

Kuukauden kuluttua ensimmäisestä käynnistä eli lokakuussa Maria ja Bobo menivät taas vastaanotolle. Edistystä ei ollut havaittavissa.

– Ihotulehdus ei ollut edelleenkään helpottanut, joten antibioottia vaihdettiin ja lisäksi Bobolle määrättiin Atopica-lääkitys, joka on tarkoitettu atooppisen ihon hoitoon. Atopicaa sitten syödäänkin ehkä loppuelämä: yksi tabletti joka kolmas tai neljäs päivä, Maria sanoo.

Taudin ollessa nyt pahimmillaan koira muistutti kauhuelokuvista tuttuja zombeja ja oli todella surullinen näky:

Bobo

 

Kuva4: Bobon naama oli taudin pahimmassa vaiheessa märkivien paiseiden ja rupien peitossa kauttaaltaan. Kirsun väri on muuttunut. Huomaa muhkurainen iho silmien ja kuonon välisellä alueella. Rupia oli myös muualla kehossa.

 

 

– Tässä vaiheessa koiran naamasta oli alkanut muualtakin lähteä karvaa. Korvanlehdet olivat paksuntuneet ja ruvella, kyynärpäät olivat rupeutuneet ja iho alkoi myös muualta paksuuntua. Kynnet kasvoivat hurjaa vauhtia. Edellä mainitut ovat ilmeisen tyypillisiä leishmanioosin oireita, Maria kertailee Bobon koettelemuksia. Marraskuun lopulla hain Karhupuistosta vielä toisen Milteforanin, jota syötiin kuukauden ajan, hän jatkaa.

Bobo

 

Kuva5: Väsynyt ja sairas Bobo joutui käyttämään kauluria, ettei olisi raapinut naamaansa.

 

 

 

 

”Kontrollikäynti tammikuussa 2010: kaikki näyttää paremmalta.” Edellinen on suora lainaus lääkärin lausunnosta. Nyt Bobolle aloitettiin allopurinoli-lääkitys. Lääke kulkee Suomessa kauppanimellä Zyloric. Tällä lääkkeellä tauti pidetään kurissa. Bobolle myös vaihdettiin ruokavaliota ihon takia sekä lisättiin hyvien rasvahappojen saantia.

-Tämän jälkeen alkoi ihon huima parantuminen! Silmin nähtävä muutos tapahtui jo muutamassa viikossa, Maria hymyilee.

Leishmanioosia sairastavan koiran kohdalla on hyvä kiinnittää huomiota riittävään vitamiinien ja hyvien rasvahappojen saantiin ja tietysti muutenkin terveelliseen ruokavalioon. Edellä mainitut edesauttavat ihon ja turkin hyvinvointia. Leishmaniakoiralla nämä oireilevat helposti. Ainakin näin kävi Bobolla.

Oikealla lääkityksellä, kunnollisella ruokavaliolla ja asiantuntevalla eläinlääkärillä on ratkaiseva merkitys leishmanioosin hoidon onnistumisessa. Maria muistelee ilolla erästä kevätpäivää:

– Seuraava vastaanottoaika oli huhtikuun alussa. Bobolta otettiin verikoe Barcelonaan lähetettäväksi. Sieltä tuli vastaus muutaman viikon kuluttua; leishmania negatiivinen! Zyloric-annos kuitenkin tuplattiin uusien hoito-ohjeiden mukaisesti. Nämä uudet ohjeet tulivat Barcelonasta. Tähän mennessä Bobon iho oli jo täysin parantunut. Ja koira oli taas tarmoa täynnä!

Bobo

 

Kuva6: Bobo pitää tiukasti kiinni hyvästä ja terveestä elämästä. Iho on ehjä, turkki kiiltävä ja ilme iloinen. Sairaus on voitettu! Toivottavasti koko loppuelämäksi.

 

 

 

 

Bobon tarina on loistava esimerkki siitä, miten leishmanioosi voi yllättää, mutta kuinka myös sen voi kukistaa aggressiivisella, täsmällisellä ja oikealla hoidolla.

– Nyt tällä hetkellä elelemme normaalisti, kuitenkin edelleen koiraa lääkiten. Bobo on kuin kuka tahansa terve koira, eikä päältäpäin voisi ikinä arvata, että koiralla on joku sairaus. Seuraava käynti Helsingissä on joulukuussa 2010, jolloin taas otetaan veritesti. Jos tulos on vielä negatiivinen, voidaan Zyloric-lääkitys lopettaa, jonka jälkeen ilmeisesti käydään säännöllisin väliajoin kontrollissa, Maria selittää. Bobo on varmasti näyttänyt leishmanioosin ääripäät! Taudin kanssa voi hyvinkin elää normaalia elämää, mutta se voi olla myös salakavalan julma.

Lähde: Kamu, Susanne: Koirien leishmaniaasi